Myönnän nykyään olevani pessimisti. Yritän kyllä oppia edes hieman optimismia, ei ole kivaa ajatella aina pessimistisesti. Toisaalta en haluaisi olla optimistikaan. Realisti kuulostaa kaikista parhaimmalta niistä kolmesta vaihtoehdosta. Yritän myös olla parempi ihminen, mutta se ei ole yhtään sen helpompaa kuin olla realisti tai optimisti pessimistin sijaan. Onkohan silti kukaan tässä maailmassa parempi ihminen kuin joku toinen? Siihen tuskin löytyy vastausta, sillä jokainen tuntee joskus jonkun toisen olevan parempi kuin itse. Itse tosin tunnen niin jatkuvasti, pidän itseäni turhimpana ihmisenä maailmassa.
Huomenna meidän luokka lentää Göteborgiin, ja kyllä, Ruotsiin. En ole ollut kauhean optimistinen matkan suhteen, jotkut tietävätkin miksi. Syytä en ala tässä jakamaan, ne tietävät, jotka tietävät ja se saa luvan riittää tällä kertaa. Aina ei tarvitse tietää kaikkea, sen olen myös itse oppinut, vaikka sitä onkin hyvin vaikea muistaa välillä. Ihminen ei vain pysty olemaan täydellinen. Joka tapauksessa tänään olen jopa odottanut matkaa innolla, vaikka onnistuinkin lentämään ponin selästä ja melkein vetämään olkapääni sijoilta. Naksumaan sen kyllä sain ja oikein urakalla.
Palaillaan seuraavan kerran joskus keskiviikon jälkeen, kunhan vain saan innostusta kirjoitella tännekin. Nyt kuitenkin täytyy jatkaa pakkaamista, että saan tuon laukun suljettua vielä tämän illan aikana. Voi olla, että päädyn vain nukkumaan Maailmanmestarit 2011 -paidassani Ruotsissa, en ehkä viitsikään kiusata sen maan kansalaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti