What if I'm far from home?

 

Toisinaan toivoo, olevansa joku muu tai asuvansa jossain muualla kuin Suomessa. Mä toivon aika usein kumpaakin, jälkimmäisen kohdalla toivon usein, että asuisin Kreikassa mantereella tai Kreetan saarella. Miksi? Oon koko elämäni ajan ihastellut kreikkalaista kulttuuria kaikin puolin, lukenut ja koukkuuntunut mytologiaan puhumattakaan historiasta, vaikkei sekään maa ole yhtään sen puhtaampi tai erilaisempi kuin Suomi.

Kaikista toiveista huolimatta olen erittäin iloinen, että saan elää Suomessa. Kotimaassani, isänmaassani ei loppujen lopuksi ole yhtään sen enempää virheitä kuin muissakaan maissa. Kaikilla mailla ja valtioilla sekä kulttuureilla on omat varjopuolensa ja niin se meneekin todellisuudessa. Kaikki ei aina voi mennä niin kuin haluaisi tai toivoisi, joskus on oltava niitä takaiskujakin, kuten tällä viikolla sain huomata joka päivä.

Nyt kuitenkin palaan takaisin rauhalliseen lauantai-iltaan kera teekupin, josta hörpin ja sirpin sitruunateetä. Harmi, että auringonlasku on jo tältä erää ohi. Olisin ihastellut sitä mieluusti vielä paljon pidempäänkin, sillä se muistutti, miksi kannattaa olla tyytyväinen siihen, missä asuu ja kuka on. Enää ei harmita edes yöllä satanut maaliskuun lumi, sillä se oli henkeä salpaavan näköinen, kun auringonlasku maalasi sen vaaleanpunaiseksi, jotta se pääsisi kilpailemaan kauttaaltaan vaaleanpunaisen taivaan kanssa.