Mun pitäis lukea hissaa, päntätä keskiaikaa, antiikkia, renesanssia, maailmansotia ja ties mitä muut kuuden kirjan etukansista takakansiin. Ei jaksa, ei kiinnosta. Ahdistaa, tekee mieli levätä. Oon kökkiny kotona siitä lähtien, kun lähdin perjantaina koulusta. Ei, en mennyt äidinkielen kokeeseen tänään vaan teen sen seuraavassa uusintakokeessa, koska en saanut aikaiseksi luettua Tuntematonta sotilasta etukannesta takakanteen vielä. Huitelen jossain kymmenen ja kahdenkymmenen sivun välissä, en tiedä.
Tuntuu, ettei missään ole mitään järkeä ja että kaikki on niin kaukana. Ystävät, tulevaisuus, huominen, vapaus. Sitten ne on kuitenkin ihan lähellä ja tavoitettavissa, jotkut jopa pelottavan lähellä (tarkoitan nyt tulevaisuutta ja huomista). Musta tuntuu myös, että oon ollu pääni sisällä todella syvällinen tänä vuonna ja ristiriitainen. Oon turhautunu useaan otteeseen, mutta myös nauranut ja itkenyt. Tunteet on pitäny oikein kunnon juhlat tänä vuonna, mitäköhän ne loppuvuodeksi keksii?
Nyt sitä pohditaan, oliko tässäkään tekstissä mitään järkeä. Ehkä, ehkä ei. Ainakin enkun kirjoitukset meni paremmin kuin oletin ja nappaan luultavasti ainakin toisen niistä arvosanoista, mitä odotinkin itseltäni pitkän enkun suhteen. Saa nähdä, mikä on lopullinen lopputulos. Oon jo nyt yllättänyt itteni positiivisesti, mutta saa nähdä yllätänkö itseni uudestaan positiivisesti perjantaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti