Jäämeren laineet niin kutsuvan kauniit, kun piikkinsä jalkapohjiin iskee, herää tyttö jäänsinisilmäinen lokkien kaukaisten kirkunaan. Ympärillä kohoavat vuoret, tunturit kohti vaaleansinistä, muutaman pilven verhoamaa taivasta kurkottavat. Jossain noiden vuoristojen serkut, rajan toisella puolen, ovat saaneet nimikseen Saana ja Malla. Ja kuinka putoukset nuo, vuorten rinteiltä laskeutuvat, talven lumia sulaneita jokiin ja puroihin laskevat. Kaarnasulkainen merikotka suuntaa kohti mannerta, jättää taakseen meren kaukaisen ja sylin tumman, vaarallisen.
