Kaikista toiveista huolimatta olen erittäin iloinen, että saan elää Suomessa. Kotimaassani, isänmaassani ei loppujen lopuksi ole yhtään sen enempää virheitä kuin muissakaan maissa. Kaikilla mailla ja valtioilla sekä kulttuureilla on omat varjopuolensa ja niin se meneekin todellisuudessa. Kaikki ei aina voi mennä niin kuin haluaisi tai toivoisi, joskus on oltava niitä takaiskujakin, kuten tällä viikolla sain huomata joka päivä.
Nyt kuitenkin palaan takaisin rauhalliseen lauantai-iltaan kera teekupin, josta hörpin ja sirpin sitruunateetä. Harmi, että auringonlasku on jo tältä erää ohi. Olisin ihastellut sitä mieluusti vielä paljon pidempäänkin, sillä se muistutti, miksi kannattaa olla tyytyväinen siihen, missä asuu ja kuka on. Enää ei harmita edes yöllä satanut maaliskuun lumi, sillä se oli henkeä salpaavan näköinen, kun auringonlasku maalasi sen vaaleanpunaiseksi, jotta se pääsisi kilpailemaan kauttaaltaan vaaleanpunaisen taivaan kanssa.